Uploaded January 2008 | Updated November 2026, 3 hours ago
Mitä ikinä sinusta tulla voisi, niin patukat sun varaltasi valmiit jo on. Sillä tässä elämässä eivät herrat soisi sun osaksesi kuin tunkion, joka sekin täynnä on.
Poikani anna, kun äitisi kertoo ruttoa muistuttavat olot nää. Mutta en sua synnyttänyt sitä varten, että se sais sua rauhassa miellyttää.
Mitä sulla ei ole, älä luovu siitä, mitä sä et saa, sitä vaadi sä ain'.
Minä sinun äitisi en sua tehnyt, että saisit yösijan siltain alta vain.
Ehkä sä et ainesta ole erikoista, mul ei ole rahaa sulle, ei hartauteen. Mutta sinuun minä luotan, kun toivon ettet työttömien jonoihin joudu ja kurjuuteen.
Kun lepään öisin vierelläs ja valvon sinun pienet nyrkkisi tunnen vaan. Sulle suunnitellaan jo varmaan taisteluita. Mitä minä teen ettet usko heidän kurjia valheitaan?
Äitisi ei ole sulle uskotellut, että jotain erikoista olisit. Mutta ei sua puutteessa hoidettu myöskään, että vielä piikkilankaan jäisit ja vettä huutaisit.
Kaltaistesi rinnalla poikani seiso, niin heidän mahtinsa kuin pöly leviää. Sillä sun sekä mun, sekä vertaisiemme on yhdessä voitava saada aikaan, ettei tässä maailmassa kahdenlaisia ihmisiä ois. Ettei tässä maailmassa kahdenlaisia ihmisiä ois.
Säv. Hanns Eisler
San. Bertolt Brecht
Suom. Kalevi Haikara
Mitä ikinä sinusta tulla voisi, niin patukat sun varaltasi valmiit jo on. Sillä tässä elämässä eivät herrat soisi sun osaksesi kuin tunkion, joka sekin täynnä on.
Poikani anna, kun äitisi kertoo ruttoa muistuttavat olot nää. Mutta en sua synnyttänyt sitä varten, että se sais sua rauhassa miellyttää.
Mitä sulla ei ole, älä luovu siitä, mitä sä et saa, sitä vaadi sä ain'.
Minä sinun äitisi en sua tehnyt, että saisit yösijan siltain alta vain.
Ehkä sä et ainesta ole erikoista, mul ei ole rahaa sulle, ei hartauteen. Mutta sinuun minä luotan, kun toivon ettet työttömien jonoihin joudu ja kurjuuteen.
Kun lepään öisin vierelläs ja valvon sinun pienet nyrkkisi tunnen vaan. Sulle suunnitellaan jo varmaan taisteluita. Mitä minä teen ettet usko heidän kurjia valheitaan?
Äitisi ei ole sulle uskotellut, että jotain erikoista olisit. Mutta ei sua puutteessa hoidettu myöskään, että vielä piikkilankaan jäisit ja vettä huutaisit.
Kaltaistesi rinnalla poikani seiso, niin heidän mahtinsa kuin pöly leviää. Sillä sun sekä mun, sekä vertaisiemme on yhdessä voitava saada aikaan, ettei tässä maailmassa kahdenlaisia ihmisiä ois. Ettei tässä maailmassa kahdenlaisia ihmisiä ois.
Säv. Hanns Eisler
San. Bertolt Brecht
Suom. Kalevi Haikara










