Uploaded July 2008 | Updated November 2026, 1 hour ago
Varhain aamulla, kun sain murhasta tiedon, synkän punainen rusko veresi taivaan. Pelkät lyijyiset pilvet saivat sen nähdä. Veljeni Julian Grimau, kenraalit eivät armahda koskaan. Veljeni Julian Grimau, kenraalit eivät armahda koskaan.
Aamuun avautuu hiljaa kukkien malja. Päivän tuskainen hehku täyttää ne vitkaan. Mutta suurinkin tuska synnyttää laulun. Kertovat kitaran kielet suruni määrän, vihani voiman. Kertovat kitaran kielet suruni määrän, vihani voiman.
Olkaa kirotut, kostonhimoiset raukat! Kansa kärsien maksaa valtanne hinnan. Espanja, voin sen kuulla, hiljaisuus huutaa. Näenhän kivisen tiemme, verestä mustan, verestä mustan. Näenhän kivisen tiemme, verestä mustan, verestä mustan.
Vilja on vielä kerran nouseva maasta, vaikka fasismin saapas vielä sen polkee. Kerran koittaa se päivä, kun seisot jälleen veljeni Julian Grimau, rinnalla muiden, rinnalla muiden. Veljeni Julian Grimau, rinnalla muiden, rinnalla muiden.
Säv. Trad.
Suom. Pentti Saaritsa
Varhain aamulla, kun sain murhasta tiedon, synkän punainen rusko veresi taivaan. Pelkät lyijyiset pilvet saivat sen nähdä. Veljeni Julian Grimau, kenraalit eivät armahda koskaan. Veljeni Julian Grimau, kenraalit eivät armahda koskaan.
Aamuun avautuu hiljaa kukkien malja. Päivän tuskainen hehku täyttää ne vitkaan. Mutta suurinkin tuska synnyttää laulun. Kertovat kitaran kielet suruni määrän, vihani voiman. Kertovat kitaran kielet suruni määrän, vihani voiman.
Olkaa kirotut, kostonhimoiset raukat! Kansa kärsien maksaa valtanne hinnan. Espanja, voin sen kuulla, hiljaisuus huutaa. Näenhän kivisen tiemme, verestä mustan, verestä mustan. Näenhän kivisen tiemme, verestä mustan, verestä mustan.
Vilja on vielä kerran nouseva maasta, vaikka fasismin saapas vielä sen polkee. Kerran koittaa se päivä, kun seisot jälleen veljeni Julian Grimau, rinnalla muiden, rinnalla muiden. Veljeni Julian Grimau, rinnalla muiden, rinnalla muiden.
Säv. Trad.
Suom. Pentti Saaritsa










