Uploaded September 2025 | Updated September 2026, 2 weeks ago

---

Syyslaulu
(Papalle)

Syksy lehtien pintaan luo kultaansa,
värjää hehkuen ne loistamaan.
Kuljen yksin metsätien laidassa,
katse auringon mun seuranaan.
Vie mut mietteisiin, mukaansa tuulen.
Miten kulkeva aikakin sen tavoin on?
Jälleen muuttavat linnut nuo kuulen,
yli peltojen aura kun lentävä on.

Luonto muistuttaa kulkijaa kauneudellaan,
jälkeen sen, lepää, käy nukkumaan.
Hetken antava on vielä parastaan,
metsät täyttäen lahjoillaan.
Niistä nauttia minäkin myös saan,
tehdä retkiä luo noiden marjojen maan.
Soilla kulkien, hiihtää, vaeltaa,
lämpöön hehkuvan nuotion voin nukahtaa.

Öistä taivasta tutkien, tähtiä sen,
muistaa pienuus ihmisen.
Vaikka vuosia kasvais, niin ihmetellen,
löydyn keskeltä kaikkeuden.
On rikkautta ympärilläni,
eikä suuruutta sen riitä ymmärtämään.
Retket muistoihin jää mennessäni,
jälkipolville kertoen näin elämään.

Sanat ja sävel Emma Kalliokoski 2023
Laulu ja piano Ville Kinnunen 2025
Äänitys VK 9/2025